Tillikan
salaisuus
Uusi ravintola osoittautui ensi hetkistään lähtien
oivallisen nimensä veroiseksi. Näin jälkeenpäin
on melko turvallista analysoida talon suosion syitä. Monet
vanhan Tillikan ikuiset ystävät vannoivat ravintolan
ilmapiirin nimeen uskoen talon hyvän yhteishengen kantavaan
voimaan. Toisille iltahetket salin puolipyöreiden loosien
ahtaudessa olivat osallistuvan elämän täyttymys.
Monille talon keittiön kaksimunainen pyttipannu oli - ja
on - elämyksellisintä gastronomiaa. Tillikan huomaavaisen
- ja pitkämielisen - henkilöstön muistavat mainita
erityisesti talon kanta-asiakkaat.
Paljon on niitäkin, joille keskellä salia seissyt
piano merkitsi sosiaalisen elämän huipennusta. Lukihan
pianon kannella kutsuvasti: Hän soittaa joka osaa! Oli
toki niitäkin, joille salin länsiseinän korokkeen
kotoinen narina oli äänistä ja tunnelmantekijöistä
suloisin. Ravintola-alan ammattilaisilla taas on ikioma maantieteellinen
selityksensä: kaupungin paras liikepaikka.
Monet Tillikassa hyvin viihtyneet kellokkaat markkinoivat taloa
karismaattisena taiteilijaravintolana, kuvantekijöiden,
kirjoittajien, näyttelijöiden, yliopistoväen,
opiskelijoiden ja maailmanparantajien toisena kotina. Kaikki
nuo ryhmät kyllä viihtyivät Tillikassa, mutta
rinnakkainelo oli hyvin maanläheistä. Sen maankuulun
tillikkalaisen keskustelun aallot kävivät joskus korkeinakin.
Iltaisin saattoi vähän myrskytäkin. Maailman
paras henkilökunta osasi kuitenkin purkaa liiat paineet
turvallisen huomaamattomasti.
Yksi totuus siis ei riitä Tillikan legendaa selittämään.
Kirjailija Kari Aronpuro osasi luonnehtia tillikkalaisen elämänmuodon
fyysiset puitteet kauniisti: " globaaliseen tilanteeseen
nähden ehkä vähiten kyyninen kapakka, joka toimi
moitteettomasti kuin kone".
|
|
|
